henkilökuvaus

Tunnen olevani joillekin niin kuin ilmaa, silti niin näkyvillä, toisaalta jonkinlainen palkinto, jonka voi kuitenkin laittaa hyllyyn ja antaa sen pölyttyä, pinnallinen näky ja samalla kirja, jota ei voida lukea, teennäinen, mutta kuitenkin liian avoin sekä aito tavalla, joka näyttää liikaa itsestään, joskus niin kuin papukaija, jatkuvaa toistoa, kaavoja, pysytkö kujalla, osaatko seurata? 

huokauksia, en osaa sanoa, mitä minä olen?

olen joissain ajatusten syövereissä jotakin, tahdonko tietää, merkitseekö se mitään mitä minä olen? 

tahtoisin kyllä tietää enemmän siitä, mitä minä olen Jumalan silmissä, mutta vaikka tietäisinkin, se on hyvä, 

että se tieto pitää ihmisen nöyränä

oma kuva itsestäni kuitenkin pelkkää värien sekoitusta, ruskeaa ja rumaa, joskus kirjavaa niin kuin sateenkaari, hetken ihastelen sitä sateisten päivien rinnalla

annan molempien olla ja taistella sijastaan, kuravelli säätä ja sateenkaari ilmaa, silloin ainakin osaan olla kuvittelematta ja tavoittelematta joka päivä liikoja kun tiedän, että olen kahden tilan taistelutanner, joista kumpikin on Hengen alainen ja elämäni tuulta vaan.